Kaikkea muuta, kunhan ei tylsää

 

Tuntuu siltä, että vaikuttamisessa suurin synti ja pahin pelko on olla tylsä. Koska tylsä ei ole mitään. Tai vielä pahempaa – tylsä on vähemmän kuin ei mitään. Tällaista mantraa, joka provokatiiviseksi ehkä oli tarkoitettu, toisteltiin hiljattain eräässä viestinnän ja vaikuttamisen foorumissa sekä paikan päällä että sosiaalisessa mediassa.

Älä ole tylsä!

Jäin miettimään määritelmää tylsä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ja kuka sen määrittelee? Puhutaanko siitä, millaisia meidän nykypäivän vaikuttajien tulisi olla persoonina? Vai tavastamme vaikuttaa? Vai sanomasta ja sisällöstä, jolla haluamme vaikuttaa?

Kaikkea muuta, kunhan ei tylsä. Miten tullaan toisenlaiseksi?

Otinpa asian pähkäilyyn muutaman vertaisihmettelijän kanssa. Aloitimme pelaamalla sanapeliä: Mikä on tylsän vastakohta? Miten voisimme vaikuttajina tulla sellaiseksi?

Epätieteellinen vaikuttajaryhmämme päätyi tällaiseen tulokseen ja mielestämme monipuolisempiin mantroihin:

Tylsä ≠

Hauska, kiinnostava, terävä, jännittävä, elävä, vetoava, poikkeava

 

Ole hauska!

Jos viihteellisyys on tavoite tai itseisarvo, pitää toki osata nauraa myös itselleen ja saada muut nauramaan. Ennen kuin leimaa ketään huumorintajuttomaksi, kannattaa muistaa, että tylsältä vaikuttava ihminen voi olla myös tarkoituksella varovainen viestintätilanteissa.  Viestintää ohjaa asiakeskeisyyden vaatimus tai  pelko  asiantuntijaroolin kyseenalaistamisesta. Viihteellisyyden korostaminen voi tuntua epämiellyttävältä. Ulospäin suuntautuneelta persoonalta hauskuus tai itseironia sujuu ehkä luontevammin ja hänet saatetaan kokea viihdyttävämmäksi. On myös toimialoja, joissa liika vitsikkyys on riski ja sen ylikorostaminen enemmänkin miinus kuin plussa. Viestintä on tyylitajua ja tilannetajua.

Ole kiinnostava!

Tylsimys on joku, joka puhuu itsestään, vaikka sinä haluaisit puhua itsestäsi. No, tuskin olette kiinnostavia toistenne mielestä. Sori vaan, mutta kiinnostavammaksi tullaan olemalla kiinnostuneita toisesta. Se edellyttää halua asettua toisen saappaisiin , eläytyä vastapuolen mielenmaisemaan ja tarjota jotakin, joka muuttaa tylsän kiinnostavaksi. Kannattaa aloittaa kuuntelemalla sen toisen tarina.

Ole terävä!

Aina samat aiheet? Entäs näkökulmat? Papukaijamainen hokeminen on puuduttavaa. Putkiaivotkin menee tukkoon. Teroita aistejasi ja huomaa harmaan eri sävyt.

Ole jännittävä!

Yllätä! Vaikka sillä toisenlaisella näkökulmalla. Syntyykö uutta vipinää, ristiinpölytystä, vaikutusta? Saattaapi olla, että uudet ideat tappavat tylsyyden.

Ole elävä!

Siellä korporaatiokuoren alla vaikuttaa elävät ihmiset. Korporaatio ei ole jotain mieltä, mutta Pirkko on. Ja Pirkka-Pekka. Ja itse kukin. Kannustetaan ja annetaan heidän näkyä ja kuulua jos niin haluavat.

Ole vetoava!

Kuuntele kuiskauksia. Vastaa huutoon.  Onhan sinulla jotain, joka tekee vastapuolen elämästä helpompaa, kivempaa, kevyempää, merkityksellisempää?

Ole erilainen!

Kun on syönyt 5 Sacher-leivosta, alkaa kaivata jotain muuta. Vaikka sitten Sacher-kakkua. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain erilaista?

Mitä sitten? Yhtä kaikki tylsää sanahelinää sellaisenaan. Koska kaikki ovat määritelmiä, joille itse kukin antaa oman merkityksen ja painoarvon.

Koska yhden tylsä on toisen kiinnostava. Siitä kun saa kiinni, ollaan vaikuttamisen ytimessä.

Ei pitäisi olla enää tylsää.

2017-04-03T10:28:52+00:0022/03/2017|